Torstaina täällä vietettiin siis kiitospäivää, joka oli itselleni jotain ihan uutta, kun sitä ei Suomessa juhlita. Amerikassa se on kuitenkin aika iso juttu, ja tähän mennessä varmaan yksi hienoimmista kokemuksista täällä.
Maanantaina muutamaa päivää ennen kiitospäivää meillä oli "snow day", mikä tarkoittaa siis, että lumen vuoksi ei tarvitse mennä kouluun. Täällä on sellainen käytäntö, että kaksi kokonaista koulupäivää saa lumen vuoksi peruuttaa ilman, että niitä pitäisi korvata. Monen yli 20-asteen päivän jälkeen lauantaina lämpötila oli muutamassa tunnissa tippunut nollaan ja alkoi myrskytä lunta. Täytyy sanoa, että sen verran mieto sää oli maanantaina, ettei kotipuolessa mikään "lumipäivä" olisi tullut kuuloonkaan. En kuitenkaan valita, sillä tuntui aika hyvältä saada vapaapäivä.
Ennen varsinaista kiitospäivää juhlittiin tiistaina joidenkin koululaisteni kanssa "Friendsgivingiä", eli syötiin yhdessä paljon. Jokainen oli tuonut jotain ruokaa jaettavaksi, ja minä ja Addy tuotiin suklaafudgea, jota Addyn isä oli tehnyt. Söin ihan liikaa kuten aina, ja piti avata vyötä muutamalla reiällä, että en olisi räjähtänyt.
Torstaiaamuna kiitospäivänä osallistuin Turkey Trot- juoksutapahtumaan, jonka järjestelyssä perheelläni on iso osa. Oltiin koululla valmistelemassa kisaa monta tuntia, mikä oli oikeastaan tosi hauskaa. Juoksuun oli ilmoittautunut melkein 500, ja lähtö oli jo kello 8 aamulla. Matka oli noin 5,5 km, ja se juostiin ympäri Livonian "keskustaa" lähtien koululta. Oli kivaa juosta, varsinkin kun sai ilmaista ruokaa. Vaikka aikani oli aika huono (28 minuuttia), olin silti nopein ikäryhmässäni (he eivät ottaneet lukuun koko kilpailun ensimmäistä naisjuoksijaa, joka oli myös 17-vuotias), ja sain ruokapalkinnon. Lisäksi sain mukaan kolme pussia bageleita!
 |
| Turkey Trot |
Turkey Trotin jälkeen mentiin kotiin rentoutumaan ja syömään lisää. Sain maistaa ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa, ja se oli kuin pala taivasta, niinkuin juustokakkukin. Perheen perinteisiin kuuluu koiranäytöksen katsominen yhdessä samalla syöden. Päivän kohokohta oli kiitospäiväillallinen, joka oli isoäidin luona. Hän oli kokannut kasoittain herkullisia ruokia; perinteisesti kalkkunaa, kastiketta (gravy) ja tietynlaista muhennosta (stuffing), sekä paljon muuta. Jälkiruualle seuraan liittyi muutamia sukulaisiakin. Harmitti, kun olisi halunnut maistaa kaikkia piirakoita, mutta ei vaan pystynyt!
 |
| Pumpkin Pie |
 |
| Mummo Gammonin luona, oli niin hyvää!! Kuvassa kanssa Gabe |
Perjantaiaamuna mentiin vapaaehtoistyöhön Livonian paloasemalle, jossa lajiteltiin ruokia, joita ihmiset olivat lahjoittaneet Turkey Trotissa. Sen jälkeen menin muiden vaihto-oppilaiden kanssa Eastview-ostarille. Kiitospäivän jälkeinen perjantai, Black Friday, on siis tuttu hulluista alennuksista ja ihmisistä. Ostoskeskuksen parkkipaikka-alue olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta yllätykseksi tunnelma oli todella rauhallinen, enkä nähnyt kenenkään taistelevan tavaroista. Yllättävää oli myös, että kaikissa kaupoissa ei ollut alennuksia, kuten esim. Sephorassa. Illalla söin taas liikaa leftover ruokia.
 |
| Thaimaa, Espanja, Suomi, Brasilia ja Unkari |
Rakastin koko Thanksgiving-viikkoa, ja varsinkin sitä, että sai syödä lakkaamatta joka päivä. Niin amerikkalaisetkin sanoivat kiitospäivästä: "It's all about eating". Kiitospäivä on kyllä juhla makuuni, ja nyt harmittaa, että sitä ei vietetä Suomessa. Huomenna maanantaina taas palataan kouluun pari kiloa raskaampina 👏
