Christmas and New Family

(Piti julkaista jo pari viikkoa sitten, mutta toimivaa tietokonetta ei ollut kaytossa)

Tämä oli ensimmäinen joulu, jonka vietin ilman perhettäni. Kaikki oli aina varoittaneet että kun joulu tulee niin silloin tulee kauhea koti-ikävä. Odotin kokoajan sitä hetkeä, kun tämä tapahtuisi, ja pyysin muitakin valmistautumaan siihen, että yhtäkkiä rupeaisin vaan itkemään tai jotain. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, vaan joulu sujui tosi hyvin. Mietin vähän että mikä vaivaa kun ei tullutkaan mitään tunnepurkausta, mutta se varmaan johtui siitä, että eka host-perhe oli niin kiva.

Usassa vietetään joulua siis 25. päivä. Jouluaattona ei tehty muuta kun mentiin joulukirkkoon iltana. Perheeni ei siis käy kirkossa joka sunnuntai niinkuin jotkut tekevät, ja tämä oli eka kerta kun menin kirkkoon heidän kanssaan. 

Jouluna aamulla heti herättyämme (Maryn tuli herättämään meidät kaikki 7:40) mentiin avaamaan lahjat. Saimme kaikki myös joulusukat, jotka oli täynnä suklaata ja pieniä juttuja. Odotin vain paria lahjaa, mutta sainkin paljon enemmän, ja tuntui etten ansainnut ihan sellaista määrää! Hekin olivat todella ilahtuneita ja kiitollisia niistä lahjoista, jota olin antanut tai jota perheeni oli lähettänyt Suomesta. Saimme kaikki yhdet isot lahjat; Maryn sai iPhone 7:n, Gabe sai Xbox tavaroita, Addy sai Chromebookin ja itse sain Garminin kellon! 

Jouluillallinen syötiin jo noin kolmelta, ja Grandma Gammon liittyi myös seuraan. Ennen ruokaa lausuttiin ruokarukous ja sitten käytiin kimppuun!

Vasemmalta lähtien kulhoissa "stuffing", ananasta ja kinkkua, vaahtokarkkia ja bataattia, perunamuusia

Ruuan jälkeen kerättiin pari tuntia voimia syömään jälkiruokaa. Menimme Addyn, Marynin ja Gaben kanssa kellariin pelaamaan ja tekemään palapelejä (minä ja Addy rakastetaan palapelejä ja saatiin molemmat 2000 palan palapelit lahjaksi). Tein virheen ja söin kokoajan niitä suklaita jota oli joulusukan sisällä ennen jälkiruokaa, ja kun oli piirakoiden vuoro, pystyin syömään vain kaksi palaa! Sekin oli ihan liikaa, ja loppuillan sohvalla istuessamme keskityin vain hengittämään ja olemaan räjähtämättä. Sinä iltana olin enemmän täynnä kuin koskaan elämässäni, ja olo oli kuin dynamiittipötköllä. Myöhemmin luettiin yhdessä Finnish Nightmares-kirjaa, jonka olin antanut heille lahjaksi. En usko, että he pystyivät samaistumaan kirjaan samalla tavalla kuin minä, mutta heistä se oli kuitenkin hauskaa luettavaa. 

Tämä joulu hyvällä tavalla ihan erilainen mitä luulin, mutta illalla en voinut olla ajattelematta, että seuraavana päivänä olisi aika vaihtaa perhettä. Perheenvaihdos oli aika outo kokemus, ja siitä aion kirjoittaa huomenna lisää! Eli stay tuned

Thanksgiving week

Torstaina täällä vietettiin siis kiitospäivää, joka oli itselleni jotain ihan uutta, kun sitä ei Suomessa juhlita. Amerikassa se on kuitenkin aika iso juttu, ja tähän mennessä varmaan yksi hienoimmista kokemuksista täällä. 

Maanantaina muutamaa päivää ennen kiitospäivää meillä oli "snow day", mikä tarkoittaa siis, että lumen vuoksi ei tarvitse mennä kouluun. Täällä on sellainen käytäntö, että kaksi kokonaista koulupäivää saa lumen vuoksi peruuttaa ilman, että niitä pitäisi korvata. Monen yli 20-asteen päivän jälkeen lauantaina lämpötila oli muutamassa tunnissa tippunut nollaan ja alkoi myrskytä lunta. Täytyy sanoa, että sen verran mieto sää oli maanantaina, ettei kotipuolessa mikään "lumipäivä" olisi tullut kuuloonkaan. En kuitenkaan valita, sillä tuntui aika hyvältä saada vapaapäivä.

Ennen varsinaista kiitospäivää juhlittiin tiistaina joidenkin koululaisteni kanssa "Friendsgivingiä", eli syötiin yhdessä paljon. Jokainen oli tuonut jotain ruokaa jaettavaksi, ja minä ja Addy tuotiin suklaafudgea, jota Addyn isä oli tehnyt. Söin ihan liikaa kuten aina, ja piti avata vyötä muutamalla reiällä, että en olisi räjähtänyt.

Torstaiaamuna kiitospäivänä osallistuin Turkey Trot- juoksutapahtumaan, jonka järjestelyssä perheelläni on iso osa. Oltiin koululla valmistelemassa kisaa monta tuntia, mikä oli oikeastaan tosi hauskaa. Juoksuun oli ilmoittautunut melkein 500, ja lähtö oli jo kello 8 aamulla. Matka oli noin 5,5 km, ja se juostiin ympäri Livonian "keskustaa" lähtien koululta. Oli kivaa juosta, varsinkin kun sai ilmaista ruokaa. Vaikka aikani oli aika huono (28 minuuttia), olin silti nopein ikäryhmässäni (he eivät ottaneet lukuun koko kilpailun ensimmäistä naisjuoksijaa, joka oli myös 17-vuotias), ja sain ruokapalkinnon. Lisäksi sain mukaan kolme pussia bageleita! 

Turkey Trot

Turkey Trotin jälkeen mentiin kotiin rentoutumaan ja syömään lisää. Sain maistaa ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa, ja se oli kuin pala taivasta, niinkuin juustokakkukin. Perheen perinteisiin kuuluu koiranäytöksen katsominen yhdessä samalla syöden. Päivän  kohokohta oli kiitospäiväillallinen, joka oli isoäidin luona. Hän oli kokannut kasoittain herkullisia ruokia; perinteisesti kalkkunaa, kastiketta (gravy) ja tietynlaista muhennosta (stuffing), sekä paljon muuta. Jälkiruualle seuraan liittyi muutamia sukulaisiakin.  Harmitti, kun olisi halunnut maistaa kaikkia piirakoita, mutta ei vaan pystynyt!

Pumpkin Pie

Mummo Gammonin luona, oli niin hyvää!! Kuvassa kanssa Gabe

Perjantaiaamuna mentiin vapaaehtoistyöhön Livonian paloasemalle, jossa lajiteltiin ruokia, joita ihmiset olivat lahjoittaneet Turkey Trotissa. Sen jälkeen menin muiden vaihto-oppilaiden kanssa Eastview-ostarille. Kiitospäivän jälkeinen perjantai, Black Friday, on siis tuttu hulluista alennuksista ja ihmisistä. Ostoskeskuksen parkkipaikka-alue olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta yllätykseksi tunnelma oli todella rauhallinen, enkä nähnyt kenenkään taistelevan tavaroista. Yllättävää oli myös, että kaikissa kaupoissa ei ollut alennuksia, kuten esim. Sephorassa. Illalla söin taas liikaa leftover ruokia.

Thaimaa, Espanja, Suomi, Brasilia ja Unkari

Rakastin koko Thanksgiving-viikkoa, ja varsinkin sitä, että sai syödä lakkaamatta joka päivä. Niin amerikkalaisetkin sanoivat kiitospäivästä: "It's all about eating".  Kiitospäivä on kyllä juhla makuuni, ja nyt harmittaa, että sitä ei vietetä Suomessa. Huomenna maanantaina taas palataan kouluun pari kiloa raskaampina 👏

 

Senior Trip

Viime viikolla su-ti meillä oli senior trip New Yorkissa. Lähdettiin sinne bussilla sunnuntaiaamuna, ja matkalla pysähdyttiin pari kertaa jalottelemaan. Meidät kuljetettiin sinne siis kahdessa bussissa, ja jokainen istuin oli täytetty! Oli aika kiintoisaa, että minä ja Sergio (meksikolainen vaihtari) oltiin oltu Nykissä 3 kertaa ennestään, mutta useimmat muista ei ollut koskaan käynyt siellä! Ja he siis asuvat 6 tunnin ajomatkan päästä Nykistä. 

Kun saavuttiin busseilla Nykiin, ei menty ollenkaan hotelliin, vaan jatkettiin suoraan Natural History Museumiin. Saatiin siellä itsenäisesti kierrellä jonkun aikaa. Itse olin vuosi sitten käynyt samassa museossa, eikä se ehkä tuntunut niin mielenkiintoiselta enää. Oli kuitenkin hienoa nähdä kaikki dinosaurusluurangot ja sellaset. 

Museon jälkeen illalla mentiin katsomaan Blue Man Groupia, jotka ovat performanssitaiteilijoita. Ryhmään kuuluu 3 miestä, ja he rummuttivat ja tekivät kaikkea hauskaa ja outoa. Saimme muoviset suojakaavut ennen esitystä, mutta siitä huolimatta kun meidän eturivissä istuvien päälle ruiskutettiin banaanismoothieta, sitä onnistui menemään kaikkialle vaatteilleni (ja Timberlandeille). Lopussa kuitenkin oli tosi hyvä tunnelma, kun meidän päälle yläkatsomosta alkaen rullattiin hirveästi vessapaperia, jotka kerääntyi kasoiksi eturiviin. Samalla valot välkkyi ja oli tosi epätodellinen olo!

Lopulta mentiin hotelliin New Jerseyyn. Sieltä lähdettiin siis aina lähdettiin Manhattanille busseilla. Jokaisessa huoneessa oli 4 henkeä, ja huoneista ei saanut poistua kello 23 jälkeen (huoneet oli "teipattu", että he näkisivät jos joku oli poistunut).

Seuraavana aamuna lähdettiin klo 8:45 Manhattanille. Ensiksi käytiin jossakin TV:stä tutussa leipomossa, josta jatkettiin Little Italyyn ja Chinatowniin. Oman joukkoni kanssa oltiin vaan Chinatownissa, ja se oli täynnä turistikojuja. Vaikka yritettiin estellä, yhtä meistä vietiin jo kädestä pitäen peremmälle kojuun ja saatiin ostamaan $25 parfyymia, joka tuoksui miehen antamassa näytteessä hyvälle. Poika huomasi sitten myöhemmin, että paketissa oleva parfyymi oli vaihdettu hyttysmyrkkyyn. 

Tämän jälkeen meillä oli opastettu kierros Central Parkissa. Tykkään Central Parkista paljon, sillä siellä ei tunnu, että olisi keskellä 8 miljoonan ihmisen kaupunkia, toisin kuin kaikkialla muualla. 

Seuraavaksi meillä oli vapaa-aikaa Times Squarella. Eksyttiin pari kertaa, mutta löydettiin lopulta juuri ajoissa takaisin tapaamispaikalle. Vapaa-ajasta suurin osa taisikin meillä mennä kävelemiseen ja harhailemiseen.

Illalla ruuan jälkeen mentiin katsomaan Cirque du Soleilia. Se muistutti enemmän musikaalia mitä oisin ajatellut, mutta oli silti hieno kokemus. 

Tiistaina oli viimeinen päivä Nykissä, ja se oli pakattu täyteen ohjelmaa, niinkuin edellisetkin päivät. Aluksi mentiin laivalla Ellis Islandiin ja sieltä katsomaan Statue of Libertyä. Luulin aluksi, että ne olivat samassa paikassa, mutta Ellis Islandilla olikin museo. Museo oli totta puhuen mielestäni vähän turha ohjelmanumero, sillä me olimme siellä 1,5 tuntia, ja sen ajan olisin mielummin käyttänyt Vapaudenpatsaaseen. Meille ei nimittäin jäänyt aikaa kiivetä itse patsaaseen, vaan näimme sen vain ulkopuolelta. Itse olisin ollut todella kiinnostunut näkemään sen sisältä päin ja maisemat ylhäältä. Vapaudenpatsas oli silti upea näky, enkä ollut ennen käynyt katsomassa sitä läheltä.

Sergio ei nauttinut

Seuraavaksi meillä oli reilu tunti vapaa-aikaa. Ehdittiin käydä yhdessä kaupassa ja ostamassa ruokaa, mikä taas muistutti siitä, kuinka paljon Nykissä menee aikaa paikasta toiseen kävelemisessä! Vapaa-ajan jälkeen menimme One World Trade Centeriin. Siellä pääsimme ylös saakka 104. kerrokseen! Olin käynyt siellä pari kuukautta aiemmin Rotaryn orientaatioleirillä, mutta siellä oli silti hieno käydä.

Lopulta oli aika palata busseihin ja suunnata takasin Livoniaan. Reissusta jäi hyvät fiilikset, vaikka tuntuikin, että kokoajan oli ollut vähän kiire paikasta toiseen. Sen ansiosta kaikki sai kuitenkin kokea paljon kaikkea lyhyessä ajassa. 

Homecoming

Homecoming oli siis jo 2 viikkoa sitten, mutta nyt sain vihdoin kuvat käsiini.
Homecoming kesti siis koko viikon, ja joka päivä oli joku pukeutumisteema. Yhtenä päivänä pukeuduttiin esim. turisteiksi ja toisena oli "twin-day". Jokainen vuosiluokka myös koristeli oman käytävänsä jonkun vuosiluvun teemaiseksi, senioreilla se oli 1920-luku. Perjantaina oli "pep-rally", jossa pidettiin koulun liikkasalissa.

Se oli tosi hauskaa, ja sain osallistua yhteen "leikeistä", koska minut oli valittu yhdeksi Homecoming royalteista! Meidät siis laitettiin eri puolille salia, ja jouduimme sokkona konttaamalla löytämään parimme. En tiedä miten edes onnistuin löytämään parini, koska sali oli tosi iso!

Kouluviikon jälkeen oli jefumatsi, jossa kaksi Homecoming royalteista kruunattiin. Seremoniassa satoi kaatamalla, ja suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt pakoon. Danielle ja poika, jonka nimeä en muista kruunattiin Homecoming Queeniksi ja Kingiksi. Kaikki royaltyt pääsivät myös autojen kyytiin   ajamaan paraatissa, jossa heitettiin karkkia muille. Se oli kyllä niin hieno kokemus!!

Illalla lauantaina oli vielä tanssiaiset, jotka oli koulun ruokalassa. Hypittiin niin paljon, että kaikilla oli pohkeet kipeenä seuraavana päivänä. Tanssien jälkeen kaikki menivät vielä juhlimaan jonnekin. Minä, Addy ja muutama muu mentiin yhden kaverin luokse vaan istuskelemaan ja syömään.

Huomenna kirjotan Senior Tripistä Nykissä!

1970-luvun käytävä

 

 Yläpuolella 1950-luku, alapuolella meidän senioreitten 1920-luku

Senioreitten 1920-luku. Host-sisko Addy teki tän auton!

 

Lisäksi Freshmanit tekivät 2020-luvusta käytävänsä, joka oli siis täynnä Kanye for President 2020-meemejä.

Kukkia!

Meidän koulun vaihtarit! Sergio ja Luis pääs myös autoihin paraatissa

Paraatissa :))

Illalla oltiin lähössä ottamaan kuvia yhden koululaisen luokse

Host-Family

Viime viikolla meillä oli homecoming, joka huipentui lauantaina tansseihin. Kirjotan parin päivän päästä siitä enemmän sitten, kun saan kuvat ja VIDEOT käsiini. Nyt kuitenkin kerron vihdoin ekasta host-perheestäni, Gammoneista.

Ekaan host-perheeseeni kuuluu isä John, äiti Wendi, 11-vuotias Maryn, 13-vuotias Gabe ja 17-vuotias Addyson, jonka kanssa jaan huoneen ja jonka kanssa muutenkin oon 21 tuntia päivässä. Marynilla ja Gabella on molemmilla vaaleat hiukset ja siniset silmät, ja vois luulla että Addyson (joka on ginger) on se vaihto-oppilas ja me ollaan siskoksia!

Tykkään tosi paljon tästä perheestä ja ne on huumorintajuisia ja amerikkalaisiksi terveellisiä. Näillä on käsitys, että suomalaiset syö vaan salaattia ja ruisleipää ja pahoittelee aina kun "ei ole mitään muuta tarjolla kuin pizzaa". Ne ei tiedä, että Suomessa kävin Burger Kingissä joka toinen päivä ja koulupäivinä välitunneilla S-marketissa ostamassa kroisantteja. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että he pyrkivät syömään terveellisesti, koska etenkin Amerikan vaihtareilla on tapana lihoa parikymmentä kiloa.


Perhe Gammon muutti vähän aika sitten maalle ja niillä on vuohia, lampaita, kaksi koiraa ja kissa. Saksanpaimenkoira Josefine asuu ulkona ja terrieri Gertrude sisällä. 16. Syyskuuta Gertrude söi oikean perheeni lähettämän Fazerin Sinisen, josta olin ehtinyt syödä vain muutaman rivin. Onneksi koira sai ansionsa mukaan ja oksensi samana iltana suklaat ulos. Olin pari päivää vihainen sille, mutta annoin lopulta sille anteeksi.

Homecoming-viikolta perjantailta. Vasemmalta alhaalta katsoen Addyson, MacKenna ja meksikolaiset vaihtarit Luis (junior) ja Sergio (senior), jotka käyvät kanssa samaa koulua. 

Kissa Shaq, jolta on poistettu kynnet etujaloista

Se Fazerin Sininen >:(

Gertrude

Pictures

Tässä on kuvia ekasta koulupäivästä, senior picnicistä ja myös Autumn in the village-tapahtumasta Livoniassa! Pian kirjotan ja laitan kuvia orientaatioleiristä Nykissä. Kerron myös vihdoin omasta host-perheestäni!

Ekaa kertaa menossa kouluun!

Eka koululounas, leipä oli iha vetinen tonnikalan takia

Senior picnicin jälkeen olin räjähtämässä tän takia...

... ja SILTI otettiin näin paljon leftovereita, en pystyny ees
kattomaan niitä koko loppupäivänä mutta tiiän että tulee vielä tekemään mieli joten
ihan tyytyväinen olen

Futismatsissa, Livonia voitti!

Autumn in the village

Autumn in the village:ssa oli nähtävillä myös esim. vuohia, apinoita ja krokotiili

Senior hallway

First Day of School

Tänään heräsin 5:30 ekaan koulupäivään! Koulu alkaa täällä klo 7:35, ja lähdimme jo seitsemältä, koska perheen isä toimii koulussa jefu-valmentajana. Heti koulun ovella oli iso joukko oppilaita toivottamassa muita tervetulleiksi takaisin kouluun. He antoivat aplodeja ja soittivat torvia aina kuin joku tuli sisään. Me ei oikein kaivattu sellaista, joten livahdettiin toisesta ovesta sisään 😼

Kello oli noin 7:10, kun saavuimme koululle. Minä ja host-sisko Addy haahuiltiin vain koulun käytävillä, kunnes tunti alkoi. Olen siis meidän ainoa vaihto-oppilas, ja muiden katseilta ei kyllä voinut välttyä 😹

Heti ensimmäisellä enkun tunnilla jouduimme kirjoittamaan esseen kuulakärkikynällä. Omassa kirjotuksessa taisi olla enemmän suttua ja yliviivauksia kuin oikeaa tekstiä. Muutkin tunnit oli paljon vaikeampia mitä olin aatellut, ja saatiin bilsan tunnilla heti iso nippu kotitehtäviä.

USA:ssa siis otetaan lounas mukaan kotoa, ellei halua syödä mäkkiruokaa joka päivä. Itse yritän elää mahdollisimman terveellisesti täällä, ja otin oman leivän ja jotain sipsejä mukaan (jäi vähä nälkä).

Koulussa tuntui ihan kuin olisi ollut jossain High School Musicalissa, ja oli jotenkin niin hauska käyttää amerikkalaisia lokeroita ja ottaa mukaan omat lounaat.

Koulun jälkeen kolmelta oli vielä cross country running treenit yli 30 asteessa. Oli aika kuolemaa juosta siinä paahteessa kaksi tuntia. Helpotti kuitenkin ku valmentaja suihkutti kokoajan vesiletkulla ja voitiin joka kierroksen jälkeen juosta sen läpi.

Tänään pitäisi mennä nukkumaan jo ennen kymmentä, että jaksaa herätä aamulla. Menee kyllä unirytmit ihan uusiksi täällä!

Pistän pian kuvia koulusta!